Omatoiminen varautuminen on yksittäisten kansalaisten, yritysten, organisaatioiden ja taloyhtiöiden valmistautumista erilaisia onnettomuuksia, erityistilanteita ja poikkeusoloja varten. Omatoimisen varautumisen organisaatiot toimivat viranomaisten ohjeiden mukaisesti pyrkien itsenäisesti säilyttämään toimintakyvyn ja elinolosuhteet mahdollisimman pitkään.
Omatoiminen varautuminen on arkipäivän osaamista
Omatoimisella varautumisella pyritään ennaltaehkäisemään onnettomuuksia, tunnistamaan riskejä, toimimaan arkipäivän onnettomuuksissa ja sairastapauksissa itsenäisesti sekä harjaannutaan hälyttämään apua.
Omatoimisen varautumisen henkilöstö asuinkiinteistöissä, yrityksissä ja laitoksissa toteuttavat varautumista käytännössä jo normaaliaikana. Pelastussuunnitelman laadinta on osa omatoimista varautumista. Pelastussuunnitelmassa selvitetään mm. toimintaa uhkaavat riskit, toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi, toimintamallit riskitilanteessa sekä asianosaisille annettavat ohjeet.
Omatoimisen varautumisen koulutuksessa opitaan esimerkiksi ehkäisemään tulipaloja ja onnettomuuksia, kodin tapaturmia ja vesi- tai myrskyvahinkoja. Omatoimisella varautumisella valmentaudutaan myös toimimaan poikkeavissa tilanteissa kuten esimerkiksi vaarallisten aineiden onnettomuudessa, jossa voi levitä ympäristölle ja ihmiselle haitallisia tai jopa vaarallisia kaasuja.
Omatoiminen varautuminen on osa väestönsuojelua
Väestönsuojelutilanteessa on tarkoituksenmukaista toimia jo normaalioloissa koulutetuilla ja harjoitetuilla henkilöillä, jotka tarvittaessa kouluttavat lisähenkilöstöä omatoimisen varautumisen tarpeisiin. Koulutetut asukkaat ja työntekijät osaavat toimia oikein ja heidän tietoisuus erilaisista turvallisuustilanteista helpottaa myös henkistä jaksamista. Asumisen ja työskentelyn edellytykset pyritään säilyttämään myös poikkeusoloissa.
Poikkeusoloissa omatoimisen varautumisen merkitys väestönsuojelussa on erityisen tärkeä, sillä se ulottuu kaikkialle ja aloittaa ensimmäisenä toiminnan tuhon sattuessa. Omatoiminen varautuminen ja sen järjestelyt luovat väestönsuojelun perustan.
Säädökset:
Pelastuslaki (379/2011) 14§ määrittää omatoimisen varautumisen seuraavasti:
”Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan:
1) ehkäistävä tulipalojen syttymistä ja muiden vaaratilanteiden syntymistä;
2) varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa;
3) varauduttava tulipalojen sammuttamiseen ja muihin sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät;
4) ryhdyttävä toimenpiteisiin poistumisen turvaamiseksi tulipaloissa ja muissa vaaratilanteissa sekä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi.
Edellä 1 momentissa säädetty koskee myös muualla kuin rakennuksessa harjoitettavaa toimintaa sekä yleisötilaisuuksia.”
Pelastuslain 15§:ssä määritellään pelastussuunnitelma laadittavaksi mm. omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä. Pelastussuunnitelman sisältöä tarkennetaan lisäksi valtioneuvoston asetuksella (407/2011).
Lähteet: